Voihan viima

Talvenvihaaja listaa:
- Ulkoa ei kulkeudu sisään kuraa, mutta lunta ja vettä sitäkin enemmän. Riemu on vielä suurempi, kun lumi joskus alkaa sulaa
- Nenä jäätyy
- Posket jäätyvät
- Kaikki muutkin ruumiinosat jäätyvät
- Lämmityslasku
- Talvivaatteiden pukeminen
- Kylpyhuoneremontti ei voi jatkua ennen, kuin pakkanen laskee ainakin muutaman asteen. 

+ Pöpöt ja tuholaiset kuolevat viimeistään nyt. Mutta se nyt ei paljoa lohduta.

Kevät, voit tulla ihan sitten kuin huvittaa, vaikka ensi viikolla. Olen valmiina!

Jotta kevät ei pääsisi yllättämään, olen valinnut varmuuden vuoksi noin 25 eri vihannes- ja yrttilajia, jotka voisivat päätyä vaikka tuonne pihalle. Kukkakauppaan on onneksi vain viiden minuutin ajomatka.

H-hetkeä odotellessa

Jouluaattona meillä juhlii 11 henkilöä ja ainakin 3 koiraa, joten on aika karistaa vähän pölyjä nurkista. Koska puolet lahjoista on edelleen hankkimatta (ehtii hyvin vielä huomenna) ja ruokavalmistelut aloittamatta (ehtii aivan varmasti vielä huomenna), päätimme tehdä olohuoneelle pikamuodonmuutoksen. Ruokapöytä (joo, se on jatkettava, jos mietit aaton ruokailijamäärää) piileskeli aiemmin nurkan takana siten, että sitä ei juuri tullut käytettyä. Nyt siihen voisi jopa kuvitella istuvansa!

Okei, täytyy kaivaa tuohon pari taulua niin täällä ei näyttäisi ihan siltä että ollaan asuntoesittelyssä.

Nurkkaus, jossa pöytä ennen asui, näyttää pikamuodonmuutoksen jälkeen tältä:

Okei, tarvitaan yksi kirjahylly lisää, sähkömies tai -nainen, joka vetää tuonne kattolampun sekä työpöytä. Niin, ja SE tapetti!

Meidän eteinen on tyypillinen rintamamiestalon eteinen, joka on alkujaan tarkoitettu kylmäksi kuistiksi. Joku nero on onneksi asentanut sinne myöhemmin patterit, mutta säilytystiloja ei sieltä(kään) oikeastaan löydy. Tästä johtuen olemme tuskailleet koko syksyn erilaisten kadonneiden hanskojen ja lattialle kasautuneiden pipojen ja kaulahuivien kanssa. Järkevimpiäkin investointikohteita tästä talosta varmaan löytyisi, mutta mitta tuli vastaan ja ostin itselleni joululahjan.

Netti-ilmoituksen takaa paljastui juuri oikean kokoinen lipasto! Tuskin mitään antiikkia, mutta kelpaa tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Kiva kun muutit meille, kuka sinut sitten tekikään.

Seuraava projekti

Koska edellinen remontoitu huone on lattialistoja lukuun ottamatta valmis ja kylpyhuoneremontti edistyy äärimmäisen hitaalla vauhdilla, seuraava järkevä askel on tietysti kääntää olohuoneen sisustus ympäri ja tehdä pientä pintaremonttia. 

Olohuoneessa oli alun alkaenkin vähän puunattavaa. Lattiassa oli lähes neliön kokoinen reikä, josta paistoivat kaikki edelliset kerrokset laminaattia, muovimattoa, pinkopahvia sekä sen alla oleva raakalankkua. Edellämainitut on sittemmin jo korvattu puulattialla, mutta seinästä puuttuu edelleen palasia ja paria seinää koristaa elämänsä parhaat päivät nähnyt tapetti.

Sen tilalle voisi laittaa vaikka tällaisen.

(kuva: Alexander Interiors ltd)

Tapetti on Lewis and Woodin Adam's Eden. Luonnossa tuo näyttää tietysti vielä ziljardi kertaa paremmalta.

Voihan pipari

Olen yrittänyt kaivaa joulukoristeita esiin muuttolaatikoista huonolla menestyksellä. Pari vuotta sitten ostettu ikkunakoriste sentään löytyi tuskallisten etsintöjen tuloksena (siitä alimmaisesta laatikosta).

Tapetointi alkaa olla loppusuoralla, enää pari pientä suikaletta! Tästä inspiroituneena keksin jo seuraavan tapetointikohteen. Tähän mennessä sopivin kyseiseen tilaan (olohuoneen nurkka) sopiva tapetti maksaa 140 euroa/metri. Hinta hillitsee vähän sisustushaluja, ehkä ihan hyvä niin.

Kerroin jo, etten ole talvi-ihminen enkä pidä lumesta, enkä tunnustaudu myöskään jouluihmiseksi. Pakkohan sitä oli silti alkaa piparkakkupuuhiin.

Huom. keskellä seisova triceratops-muotti. Kohta se pääsee käyttöön!

Tiput seinällä

Vihdoin ja viimein mansikkavarkaat pääsivät seinälle. Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika kiva (tiedetään, kuva on huikea ja heiluva malli ei varmasti paranna kokonaiskuvaa). 

Paitsi, että meillä kävi vanhanaikaiset: tapettia tilatessani unohdin laskea, että se pitää kohdistaa. Eli sitä tarvitaan aika paljon enemmän kuin olin ajatellut. Jos vaikka jouluun mennessä saisi nuo oven vierustan raotkin tilkittyä?

Tipurintamalla sen sijaan käydään aika kuumana: keskellä kaupan luomumuna, muut isot á la Karoliina, vasemmanpuoleiset pikkutipujen omaa tuotantoa.

Munajuttuja

Pahoittelut otsikoinnista, en voinut vastustaa.

Remonttirintamalle kuuluu etananvauhdilla tapahtuvia muutoksia. Ennen, kuin uskaltauduin koskemaan mansikkavarkaustapettiin, päätin harjoitella vähän vessan seinillä. Ihan hyvä, että harjoittelin. 

Meni nimittäin vähän väärin päin ja tajusin vasta puolessa välissä, että joitain kuviollisia tapettejahan täytyy tosiaan myös kohdistaa. No, vessasta tuli silti ihan kiva, mummokuosi hakkaa edellisen omituisen boordisekoituksen 10-0.

Sitten otsikon aiheeseen: täällä nimittäin munitaan! Pesästä löytyvät pienet aarteet tuntuvat joka kerta yhtä täydellisiltä ja ihmeellisiltä.

Koska on marraskuu ja pihalla hyvin mutaista, päätin keskittää ajatukseni haaveiluun. Alle kaksi kuukautta ja päivät pitenevät taas, joten aivot voi suunnata jo kevätmoodiin. Suunnittelun voi aloittaa vaikka näillä.

Eiköhän näillä pärjää jouluun saakka.

Pieniä kiireitä ja hyviä tekosyitä

..nimittäin siihen, miksi täällä ei ole tapahtunut mitään.
Sitten viime kerran, asiat nimittäin lähtivät rullaamaan melko vauhdikkaasti.

Ensin tilasin meille alakertaan lattian. Fiksu olisi toki aloittanut vaikkapa kylpyhuoneesta, mutta ehei, lattia, tai oikeastaan lukuisat lattiavariaatiot, pakottivat suuntaamaan lattiaostoksille.

Tarkoituksena oli maalata mäntylauta tummanruskeaksi, mutta kun laudat olivat paikoillaan, olisi tuntunut järjettömältä peittää ne maalilla. Päädyimme Osmo Colorin värittömään lattiavahaan, eikä tätä kyllä ihan heti pois vaihtaisi.

Tiedetään, listat puuttuvat edelleen. Ja se yksi tapetti, ja oikeastaan myös kamina ja pari nojatuolia. Kuvausjärjestelijä ehti asetella kuvaan jotain pinkkiä sekä pajukorin. Niiden merkitys jääköön arvoitukseksi. 

Sillä välin, kun taloutemme toinen aikuinen nikkaroi lattiaa niska limassa, me muut (2 kpl) suuntasimme inspiraatiomatkalle Englantiin.

Piipahdimme muun muassa suosikkipuutarhassani Kew Gardenissa. Kuvan kasvihuone on hieman liian suuri meidän pihaa ajatellen, mutta nuo kukka-asetelmat ovat nerokkaita. Vasemmanpuoleisessa kasvaa fenkolia, oikeanpuoleisessa jonkin sortin juureksia, chilejä sekä tomaatteja.

Keksin myös, että tarvitsemme suihkulähteen. Lattiaa asentanut osapuoli ei ole vielä kovin mieltynyt ajatukseen, mutta pari lummetta ja iloinen liplatus varmaan pehmittävät mielen. Yksisarviset ja kreikkalaistyyliset merenneidot taidamme jättää Twickenhamiin (yllä).

Olen myös aavistuksenverran kateellinen näistä siskopuoleni pihassa tiheäään kasvavista pensaista/puista, jotka peittävät täydellisesti näkymän naapuriin - ympäri vuoden.

Nämä kaksi olivat myös aika söpöjä yhdessä.

Sitten koitti kotiinpaluu ja todellisuus: syksy, miljardi puista tippuvaa lehteä, takapihalla vierailevan siilin ruokkimiseen perehtyminen ja pimeät illat. Chilit yrittävät edelleen tehdä uutta satoa ja ananaskirsikka vihdoin kypsytellä hedelmiään, vaikka lämpötila kipuaa päivälläkin vain muutaman asteen plussan puolelle. 

Eilen ostetut muoviset aurinkokennovalot saavat pihan näyttämään kuitenkin aika kivalta. Ja sinnitteleehän se näköjään vielä ruohosipulikin.

Mansikkavarkaissa

Otsikko saattaa ehkä saada ajattelemaan, että olemme koko perhe romanttisesti ja ehkä hieman laittomasti käyneet mökkimatkan varrella naapurintädin mansikkapellolla.

Ei olla. 

Kaikki alkoi siitä, kun lähetin pari viikkoa sitten Lauritzon'siin sähköpostilla kyselyn eräästä tapetista. Meidän toki kuuluisi pohtia etupäässä kylpyhuoneen suihkukaappia, laattoja ja tervapaperia, mutta aikoinaan pikkusaliksi kutsuttu huone (jonka läpi kuljetaan mm. keittiöön ja olohuoneeseen) kaipaa huomattavasti nykyistä kauniimpaa tapettia. Huone on niin keskeisellä paikalla, että en voi olla ajattelematta sen tapetoimista joka kerta sen nähdessäni.

Koska haluamani tapetti on tilaustavaraa, Tehtaankadulta soitettiin pian ja kerrottiin, että pääsisin hypistelemään William Morrisia vain ja ainoastaan liikkeessä: joka on koko heinäkuun suljettuna. Vaihtoehtona oli siis kärvistellä koko heinäkuu tai juosta jonkin työpäivän jälkeen kohti Punavuorta (vai Eiraa?) ja pian sulkeutuvaa liikettä. Kuten arvata saattaa, ehdin perille ajoissa. Tuosta vierailusta on nyt viikko, ja olen edelleen vaikuttunut sekä näkemästäni tapetista että saamastani palvelusta. 

Kuva: beach-combiningmagpie.blogspot.com 

Voi hyvinkin olla, että William Morrisin Strawberry Thief saa meiltä erittäin rakastavan kodin - kunhan käymme koko perheen voimin hypistelemässä eri värivaihtoehtoja.

Kun olin juossut Tehtaankadulta takaisin Mannerheimintielle, oli jo melko kuuma, joten viileän ilman perässä hakeuduin luonnollisesti Akateemiseen kirjakauppaan. Mihin muuallekaan keskellä kaupunkia haluaisi poiketa janoisena, nälkäisenä ja hikisenä? Juoman ja ruuan sijaan ostin pitkään (ainakin 2kk) janoamani Perinnemestarin Rintamamiestalon.

Kirja oli niin mukaansatempaava, että unohdin muutamaksi päiväksi kokonaan muun muassa internetin olemassaolon. Odotin kirjan ulkoasulta ehkä hieman enemmän, kunnes tajusin, ettei remontoimiseen tarvita kiiltokuvia vaan hyvät remontoimiseen tarkoitetut valokuvat kelpaavat. Ohjeissa on parasta se, että jopa minä, remonttinoviisi, koen ymmärtäneeni uretaanivaahdon ja pinkopahvin käyttötarkoituksen ja hyvät ja huonot puolet. 

Olen päässyt kirjan hypistelyssä ja lukemisessa noin puoleen väliin, joten viikonloppuna oli hyvä hetki palata välillä nettiin. Inspiraationpuuska iski vasta toden teolla, kun päädyin katsomaan tätä Lars Sjöbergin elämäntyöstä tehtyä dokumenttia Areenasta. Aikamoinen setä! 
Dokumentti (ja sama setä) sai muistamaan hetkellisesti, että meilläkin oli - tai oikeastaan on edelleen - vireillä myös eräs torppaprojekti. Siitä ehkä lisää myöhemmin (keskikesällä 60-vuotta tyhjillään olleen torpan pihalla kasvavat kaksimetriset ohdakkeet ja päälaelle ulottuvat nokkoset) vierailu saa toistaiseksi odottaa vielä muutaman kuukauden lisää.

Ongelman äärellä

Olen aina ajatellut, että koska sisustuslehdet ovat kuvia toinen toistaan hienommista kodeista, hienojen sisustus(ja remontointi)materiaalien hankkiminen olisi helpompaa kuin jogurtin ostaminen kaupasta. Väärin! 
Olen viettänyt useampia tunteja ensin verkkokauppojen sivuja selaten ja sittemmin rautakauppojen kylpyhuone- ja tapettiosastoilla. Toistaiseksi olen löytänyt materiaaleja, jotka näyttävät tosi kivoilta kaupassa ja kotona vähemmän hohdokkailta. 
Kuten nämä hulppeat, Tapettitalosta löytyvät Birger Kaipiaisen suunnittelemat tapetit, joiden pitäisi tyylillisesti sopia täydellisesti tulevaan takkahuoneeseen. Värillisesti ne saisivat huoneen näyttämään kellariakin synkemmältä. 

Tai nämä hauskat kypyhuoneen laatat (painotus sanalla hauskat, ovat varmasti todella hauskat asentaa). Epäilen vahvasti niiden istuvuutta ullakolle sijoittuvaan kypyhuoneeseen.

Kotiin ei ole vielä tarttunut ainuttakaan tapettia, maalia tai lattialaattaa, vaan huomattavasti jokapäiväisessä elämässä hyödyllisempiä varusteita: pioni ja ovimatto. Seuraavalta sisustus- ja rautakauppareissulta aion kotiuttaa myös vierassängyn. Meillä käy yövieraita keskimäärin kerran vuodessa, joten viimeisin näistä onkin todella tarpeellinen investointi.

Hellettä

Kun kellari huutaa remonttia ja ulkona on vähintään 30 astetta lämmintä (en tosin voi vahvistaa, meillä ei vieläkään ole lämpömittaria), on ihan kiva, että ullakolta löytyy ajankohtaista lukemista. Samaiselle ullakolle pitäisi saada rakennettua kylpyhuone, mutta ensi täytyy pinota tämä aikalaiskirjallisuus talteen ja lattialle vierineet styroksinpalaset ja sahanpurut roskikseen.

Pitäisiköhän investoida keskikesän muotiin? Jos se vaikka inspiroisi vesieristyksen suunnitteluun?

Kiire!

Radiohiljaisuus johtuu useamman eri asian sähläämisestä yhtä aikaa. Kun päivätyö venyy välillä iltamyöhään, kotona odottaa nälkäinen koiralauma, leikkiseuraa kaipaava lapsi (ja mies) sekä muutama remonttiprojekti, ensimmäisenä vapaahetkenä tekee mieli juosta ulos lenkille ja kukkamultaostoksille.

Pari aamua sitten aamulenkkiseuraa oli hieman normaalia enemmän:

Sitä edellisenä päivänä ajoin yksin autolla n. 800km, tänne ja takaisin:

Ensi viikolla en aio ajaa metriäkään, jos ei ole pakko.

Seuraava remonttikohde

Remontoitavia kohteita täällä on aika monta, mutta yhdelle on ehdottomasti suurin tilaus: 

Huom. vasemman alakulman kamera-assistentti.

Tässä on toki todella trendikästä betonia ja rapattua seinää, mutta sijainti jäätävässä, 165cm korkeassa kellarissa ei vastaa ihan sitä, missä haluan pestä hiukset aamukuudelta. 

Helppoa homma ei ole, koska vesieristystä ja lvi-suunnitelman laatimista huomattavasti kiinnostavampaa olisi hankkia ensi alkuun vaikkapa tällainen amme ja lattia:

(Alkuperäinen kuva 90-luvun loppupuolen Country homes-lehdestä, löytö maalaisvintistä)

Karkumatkalla

Karkasimme viikonlopuksi orastavaa remonttia pakoon maalle. Mukaan tarttui useampi rulla ylijäämätapetteja ja boordeja (joista toivottavasti lisää myöhemmin), rutkasti lampaanhajua, kananmunia ja hyvää mieltä. Kotiin tullessa tosin hyvä mieli oli koetuksella: 

1) Kotiovella oli kiva huomata, että se avainnippu, jossa sekä kotiavaimet, työavaimet, työpaikan kaapin avaimet, pyörän avaimet ja parit muut vara-avaimet roikkuvat, on jäänyt maalle.
2) Pesukone polttaa kaikki sulakkeet - eli on ilmeisesti rikkoutunut muutossa. Se niistä puhtaista vaatteista.
3) Edellisistä johtuen huominen työpäivä alkaa jännittävissä merkeissä: millä keinoin pääsen sisään töihin - ja missä vaatteissa? Uuden pesukoneen hankintaa hankaloittaa myös se, että jostain syystä myös verkkopankkitunnukset ovat karanneet viikonlopun aikana teille tietämättömille.

Mutta palatakseni kivempiin asioihin - lampaanhajuun ja kananmuniin (nähtävästi myös paremman kameran muistikortinlukija ja virtapiuha ovat kateissa, joten nämä kelvatkoon):

Veikkaan, että tänään toisteltu mantra "milloinmemennääntakaisin milloinmemennääntakaisin milloinmemennääntakaisin" jatkuu myös ensi viikolla.

Kerroksia

Yksi syy siihen, miksi halusimme muuttaa nimenomaan vanhaan taloon on se, että tällaisissa paikoissa on tunnelmaa. Kivan fiiliksen lisäksi ajan patina toki teettää myös melkoisen paljon remonttitarpeita (joista kyllästymiseen saakka lisää luvassa myöhemmin), mutta se jättää jälkeensä myös jännittäviä kerroksia ja iloisia yllätyksiä. 

Tuleva takkahuone (josta tosin tällä hetkellä puuttuu se itse takka) paljastui tämä - suoraan 30-luvulta? Huom. hurmaava harmaa huopamatto, joka muuten peittää koko huoneen. Todella käytännöllinen ratkaisu lapsi- ja koiraperheeseen.

Saman huoneen tapetin alta löytyi jotain jännittävää: kukkatapetti!

Olohuoneen nurkka: kumpi on vähemmän tyrmäävä, haalistunut, tahrainen vihreäraidallinen vai alta paljastuva haalistunut oranssi-terrakottaraidallinen?