Otsikko johtaa harhaan, koska oikeastaan meidän piha on melko viileä ja varjoinen - kiitos talon takana olevan metsikön.
Naapurin lasten mielestä piha on kuitenkin hienoin keksintö miesmuistiin - ilmeisesti lähinnä siksi, että se on vähän suurempi kuin omansa. Ensin lähtivät omenat puusta, aidan yli. Sitten ovikelloa soitti kymmenen ala-asteikäistä tyttöä ja poikaa.
"Onks teillä kanoja? Saako niitä tulla katsomaan?"
Kymmenen minuutin kuluttua myös omenapuu oli myös aidan tältä puolelta tyhjä, kanoilla vatsat täynnä apilaa ja keinu, liukumäki ja puumaja testattu ainakin kymmeneen kertaan. Naapurit eivät ole mitenkään järin innokkaasti tuputtautuneet esittäytymään, joten lapsikatras piti lopulta huolen siitä, että tunnemme ainakin kaikista kadun alaikäisistä jokaisen nimeltä.
Onneksi näitä ne ei sentään huomanneet, vielä.
(Niin ja se remontti vai? No, se on osin matkalla tänne! Kolme rullaa tapettia ja alakerran lattia odottavat jo kotiinkuljetusta.)