Pysy kaukana valkeus

En pidä kasvihuoneilmiötä hyvänä juttuna, mutta kaltaiselleni talveninhoajalle siinä on kyllä puolensa. En nimittäin laittaisi ollenkaan pahakseni, jos valkoista töhnää ei sataisi lainkaan ja lämpötila pysyisi plussan puolella jatkossakin.

Plussat: ei ole kylmä, lämmityslasku pysyy kurissa, lumikolalle ei ole käyttöä, kukat kukkivat pihalla läpi vuoden ja kanat pääsevät ulos. 

(Onni ja Talvikki tuijottamassa olohuoneen ikkunaan)

(huom. tuijottava tiibettiläinen)

Miinukset: onhan siellä vähän pimeää ja mutaista.

Plussat kuitenkin voittavat miinukset mennen tullen, pimeyskin taittui talvipäivänseisauksen myötä. Pysythän siis talvi poissa vielä hetken? Tai jos tulet, tule vasta helmikuussa ja viivy vain pari viikkoa?

Joulu oli nimittäin oikein jouluinen ja mukava, vaikka vettä satoikin ja kukat kukkivat.

Myönnetään, ehkä tämä johtuu siitä, että aikanaan tuli vietettyä aika monta joulua ja vuodenvaihdetta trooppisissa lämpötiloissa. +4 astetta on aika kaukana tropiikista, mutta kyllä palmut ja vilkkuvat jouluvalot voi tuoda myös näille leveysasteille.

(olisin ostanut isomman mutta kaupat oli täynnä amarylliksiä)

H-hetkeä odotellessa

Jouluaattona meillä juhlii 11 henkilöä ja ainakin 3 koiraa, joten on aika karistaa vähän pölyjä nurkista. Koska puolet lahjoista on edelleen hankkimatta (ehtii hyvin vielä huomenna) ja ruokavalmistelut aloittamatta (ehtii aivan varmasti vielä huomenna), päätimme tehdä olohuoneelle pikamuodonmuutoksen. Ruokapöytä (joo, se on jatkettava, jos mietit aaton ruokailijamäärää) piileskeli aiemmin nurkan takana siten, että sitä ei juuri tullut käytettyä. Nyt siihen voisi jopa kuvitella istuvansa!

Okei, täytyy kaivaa tuohon pari taulua niin täällä ei näyttäisi ihan siltä että ollaan asuntoesittelyssä.

Nurkkaus, jossa pöytä ennen asui, näyttää pikamuodonmuutoksen jälkeen tältä:

Okei, tarvitaan yksi kirjahylly lisää, sähkömies tai -nainen, joka vetää tuonne kattolampun sekä työpöytä. Niin, ja SE tapetti!

Meidän eteinen on tyypillinen rintamamiestalon eteinen, joka on alkujaan tarkoitettu kylmäksi kuistiksi. Joku nero on onneksi asentanut sinne myöhemmin patterit, mutta säilytystiloja ei sieltä(kään) oikeastaan löydy. Tästä johtuen olemme tuskailleet koko syksyn erilaisten kadonneiden hanskojen ja lattialle kasautuneiden pipojen ja kaulahuivien kanssa. Järkevimpiäkin investointikohteita tästä talosta varmaan löytyisi, mutta mitta tuli vastaan ja ostin itselleni joululahjan.

Netti-ilmoituksen takaa paljastui juuri oikean kokoinen lipasto! Tuskin mitään antiikkia, mutta kelpaa tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Kiva kun muutit meille, kuka sinut sitten tekikään.

Kun ulkona sataa, taas

..on ihan kiva muistella alkusyksyn aurinkoisia päiviä ja vaikka sitä, miten kauniin ja elegantinkin hevosen voi saada näyttämään tältä...

..miten koiran ulkoiluttaminen kannattaa aloittaa niin pienenä kuin mahdollista...

...ja miten järjettömän suloisia pari tuntia sitten kuoriutuneet tiput ovat.

Jouluhaaste

Iik ja apua, sain ensimmäisen blogihaasteen ikinä, kiitos Vihervaaran Annan.

Täältä pesee:

- Vastaa 24 kysymykseen.
- Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin ja saa keksiä myös lisäkysymyksiä liittyen jouluaiheeseen.
- Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.

1. Parasta joulussa? Loma!

2. Joulumusiikkisi? Ks. Alla oleva kuva. Itse soitettuna ja laulettuna, tietty (onneksi meillä ei ole enää seinänaapureita).

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? Onko Lumiukko jouluelokuva?

4. Jouluherkkusi? SUKLAA, erityisesti Brunbergin tryffelit.

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Rosollia, graavilohta ja mätiä.

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan? Sitten kun tuntuu siltä, tänä vuonna marras-joulukuun vaihteessa.

7. Joulu kotona vai jossain muualla? Tänä vuonna kotona, monesti jossain muualla. Kummatkin varsin varteenotettavia vaihtoehtoja.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut vai molempia? Olen tylsä ja toistan edellisen vastauksen viimeisen lauseen.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? Tietysti.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Jos omalla perheellä tarkoitetaan vain tässä talossa asuvaa porukkaa, niin sitten isommalla porukalla.

11. Onko sinulla joku joululahjatoive? Joo, haluan saada kamalan paljon rahaa ja paljon pieniä tonttuja, jotka rakentavat yhdessä yössä kylpyhuoneen valmiiksi. Jos ei onnistu, myös suklaa ja punaviini on ihan toimiva yhdistelmä.

12. Paras saamasi joululahja? Noin vuonna 1990 saatu Stiga, toimii nimittäin edelleen!

13. Kamalin saamasi joululahja? Varmaan jokin epäkäytännöllinen asia jota en muista.

 14. Kuvaile unelmien joulusi. Sellainen, joka ei ole tylsä ja kaavoihin kangistunut. Onneksi joulusta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. 

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu. 99 prosenttia “Jeesus on syntynyt maailmaan”-lauluista. T: Useamman sukupolven uskonnoton, joka huomauttaa, että joulua on juhlittu ennen kristinuskoakin. (suosittelen muuten tutustumaan aiheeseen laajemminkin, suomalaisten juhlapyhien historia on melko kiinnostavaa luettavaa:))

16. Oletko tehnyt jo jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?  Tietysti. Lahjojen haalimisen sijaan olen kunnostautunut erityisesti jouluasioiden suunnittelussa.

17. Paras joulujuoma? Punaviini.

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea.

19. Käykö teillä joulupukki? Ks. alla.

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi? Joulut mökillä ja valtavan korkea(lta näyttävä) lahjakasa.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? Smart casual.

22. Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko? Peruna, hätätapauksessa bataatti. Porkkana- ja lanttulaatikko eivät kulkeudu kurkusta alas.

23. Paras joulusuklaa? Palaa kohtaan 4.

24. Joulutortut vai piparit? Kumpiakin on kiva tehdä, mutta ei ne järin kummoisilta maistu. 

Haastan: olen epäsosiaalinen enkä haasta ketään.

Seuraava projekti

Koska edellinen remontoitu huone on lattialistoja lukuun ottamatta valmis ja kylpyhuoneremontti edistyy äärimmäisen hitaalla vauhdilla, seuraava järkevä askel on tietysti kääntää olohuoneen sisustus ympäri ja tehdä pientä pintaremonttia. 

Olohuoneessa oli alun alkaenkin vähän puunattavaa. Lattiassa oli lähes neliön kokoinen reikä, josta paistoivat kaikki edelliset kerrokset laminaattia, muovimattoa, pinkopahvia sekä sen alla oleva raakalankkua. Edellämainitut on sittemmin jo korvattu puulattialla, mutta seinästä puuttuu edelleen palasia ja paria seinää koristaa elämänsä parhaat päivät nähnyt tapetti.

Sen tilalle voisi laittaa vaikka tällaisen.

(kuva: Alexander Interiors ltd)

Tapetti on Lewis and Woodin Adam's Eden. Luonnossa tuo näyttää tietysti vielä ziljardi kertaa paremmalta.

Voihan pipari

Olen yrittänyt kaivaa joulukoristeita esiin muuttolaatikoista huonolla menestyksellä. Pari vuotta sitten ostettu ikkunakoriste sentään löytyi tuskallisten etsintöjen tuloksena (siitä alimmaisesta laatikosta).

Tapetointi alkaa olla loppusuoralla, enää pari pientä suikaletta! Tästä inspiroituneena keksin jo seuraavan tapetointikohteen. Tähän mennessä sopivin kyseiseen tilaan (olohuoneen nurkka) sopiva tapetti maksaa 140 euroa/metri. Hinta hillitsee vähän sisustushaluja, ehkä ihan hyvä niin.

Kerroin jo, etten ole talvi-ihminen enkä pidä lumesta, enkä tunnustaudu myöskään jouluihmiseksi. Pakkohan sitä oli silti alkaa piparkakkupuuhiin.

Huom. keskellä seisova triceratops-muotti. Kohta se pääsee käyttöön!

Ensilumi

En ole talvi-ihminen enkä lähtökohtaisesti pidä ollenkaan tästä valkoisesta töhnästä. Viikonloppuna maalla se kuitenkin näytti aika kivalta.

Okei joulu, saat tulla. Kunhan korjaat tämän töhnän pois mahdollisimman pian.

O Tannenbaum

Palasin lapsuuteeni viime viikolla, kun kotiin kantautui vintillä pölyttynyt joulukalenteri noin vuodelta 1989 (?). Vanerista askarteltu vaneripuu on sen verran vankkaa tekoa, että se kestää varmasti vielä useamman joulukuun. 

Koska kalenterin nykyinen omistaja ei osaa vielä lukea, voin paljastaa niiden sisällön: luvassa on muun muassa tarroja, suklaata, pähkinöitä, ilmapalloja ja piparitaikinan leipomista.

Loppuvuoden saasteet

Hesari kirjoitti jokin aika sitten valosaasteen vaikutuksesta ympäristöön. Hurjalta se kyllä näyttää, mutta marraskuussa päivien valoisimmatkaan hetket eivät näytä kovin valoisilta - vaikka naapureilla olisi millaiset valonheittimet. 

Meillä ei ole montaakaan pihavaloa, aurinkokennolla toimivia lyhtyjä ei oikein voi laskea ja muuten talon seinässä olevat valot toimivat liiketunnistimilla. Toimme pihalle siis omat valosaasteemme, vanhasta koirankopista oli hyvä aloittaa.

Tervetuloa joulukuu. Olemme valmiustilassa.

Tiput seinällä

Vihdoin ja viimein mansikkavarkaat pääsivät seinälle. Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika kiva (tiedetään, kuva on huikea ja heiluva malli ei varmasti paranna kokonaiskuvaa). 

Paitsi, että meillä kävi vanhanaikaiset: tapettia tilatessani unohdin laskea, että se pitää kohdistaa. Eli sitä tarvitaan aika paljon enemmän kuin olin ajatellut. Jos vaikka jouluun mennessä saisi nuo oven vierustan raotkin tilkittyä?

Tipurintamalla sen sijaan käydään aika kuumana: keskellä kaupan luomumuna, muut isot á la Karoliina, vasemmanpuoleiset pikkutipujen omaa tuotantoa.

Kahden kimppa

Kaveri, tyttö tai poika, on parasta maailmassa. -Zdeněk Miler

<3

Munajuttuja

Pahoittelut otsikoinnista, en voinut vastustaa.

Remonttirintamalle kuuluu etananvauhdilla tapahtuvia muutoksia. Ennen, kuin uskaltauduin koskemaan mansikkavarkaustapettiin, päätin harjoitella vähän vessan seinillä. Ihan hyvä, että harjoittelin. 

Meni nimittäin vähän väärin päin ja tajusin vasta puolessa välissä, että joitain kuviollisia tapettejahan täytyy tosiaan myös kohdistaa. No, vessasta tuli silti ihan kiva, mummokuosi hakkaa edellisen omituisen boordisekoituksen 10-0.

Sitten otsikon aiheeseen: täällä nimittäin munitaan! Pesästä löytyvät pienet aarteet tuntuvat joka kerta yhtä täydellisiltä ja ihmeellisiltä.

Koska on marraskuu ja pihalla hyvin mutaista, päätin keskittää ajatukseni haaveiluun. Alle kaksi kuukautta ja päivät pitenevät taas, joten aivot voi suunnata jo kevätmoodiin. Suunnittelun voi aloittaa vaikka näillä.

Eiköhän näillä pärjää jouluun saakka.

Pieniä kiireitä ja hyviä tekosyitä

..nimittäin siihen, miksi täällä ei ole tapahtunut mitään.
Sitten viime kerran, asiat nimittäin lähtivät rullaamaan melko vauhdikkaasti.

Ensin tilasin meille alakertaan lattian. Fiksu olisi toki aloittanut vaikkapa kylpyhuoneesta, mutta ehei, lattia, tai oikeastaan lukuisat lattiavariaatiot, pakottivat suuntaamaan lattiaostoksille.

Tarkoituksena oli maalata mäntylauta tummanruskeaksi, mutta kun laudat olivat paikoillaan, olisi tuntunut järjettömältä peittää ne maalilla. Päädyimme Osmo Colorin värittömään lattiavahaan, eikä tätä kyllä ihan heti pois vaihtaisi.

Tiedetään, listat puuttuvat edelleen. Ja se yksi tapetti, ja oikeastaan myös kamina ja pari nojatuolia. Kuvausjärjestelijä ehti asetella kuvaan jotain pinkkiä sekä pajukorin. Niiden merkitys jääköön arvoitukseksi. 

Sillä välin, kun taloutemme toinen aikuinen nikkaroi lattiaa niska limassa, me muut (2 kpl) suuntasimme inspiraatiomatkalle Englantiin.

Piipahdimme muun muassa suosikkipuutarhassani Kew Gardenissa. Kuvan kasvihuone on hieman liian suuri meidän pihaa ajatellen, mutta nuo kukka-asetelmat ovat nerokkaita. Vasemmanpuoleisessa kasvaa fenkolia, oikeanpuoleisessa jonkin sortin juureksia, chilejä sekä tomaatteja.

Keksin myös, että tarvitsemme suihkulähteen. Lattiaa asentanut osapuoli ei ole vielä kovin mieltynyt ajatukseen, mutta pari lummetta ja iloinen liplatus varmaan pehmittävät mielen. Yksisarviset ja kreikkalaistyyliset merenneidot taidamme jättää Twickenhamiin (yllä).

Olen myös aavistuksenverran kateellinen näistä siskopuoleni pihassa tiheäään kasvavista pensaista/puista, jotka peittävät täydellisesti näkymän naapuriin - ympäri vuoden.

Nämä kaksi olivat myös aika söpöjä yhdessä.

Sitten koitti kotiinpaluu ja todellisuus: syksy, miljardi puista tippuvaa lehteä, takapihalla vierailevan siilin ruokkimiseen perehtyminen ja pimeät illat. Chilit yrittävät edelleen tehdä uutta satoa ja ananaskirsikka vihdoin kypsytellä hedelmiään, vaikka lämpötila kipuaa päivälläkin vain muutaman asteen plussan puolelle. 

Eilen ostetut muoviset aurinkokennovalot saavat pihan näyttämään kuitenkin aika kivalta. Ja sinnitteleehän se näköjään vielä ruohosipulikin.

Kadun kuumin piha

Otsikko johtaa harhaan, koska oikeastaan meidän piha on melko viileä ja varjoinen - kiitos talon takana olevan metsikön.

Naapurin lasten mielestä piha on kuitenkin hienoin keksintö miesmuistiin - ilmeisesti lähinnä siksi, että se on vähän suurempi kuin omansa. Ensin lähtivät omenat puusta, aidan yli. Sitten ovikelloa soitti kymmenen ala-asteikäistä tyttöä ja poikaa. 
"Onks teillä kanoja? Saako niitä tulla katsomaan?" 

Kymmenen minuutin kuluttua myös omenapuu oli myös aidan tältä puolelta tyhjä, kanoilla vatsat täynnä apilaa ja keinu, liukumäki ja puumaja testattu ainakin kymmeneen kertaan. Naapurit eivät ole mitenkään järin innokkaasti tuputtautuneet esittäytymään, joten lapsikatras piti lopulta huolen siitä, että tunnemme ainakin kaikista kadun alaikäisistä jokaisen nimeltä.

Onneksi näitä ne ei sentään huomanneet, vielä.

(Niin ja se remontti vai? No, se on osin matkalla tänne! Kolme rullaa tapettia ja alakerran lattia odottavat jo kotiinkuljetusta.)

Pitäkää festarinne

Viikonlopun sosiaalisen median päivityksistä noin 99 prosenttia koskee erästä nimeltä mainitsematonta festaria. Onneksi meillä on paljon parempaakin tekemistä: illan pimentyessä meillä tuijotetaan tipuja. 
Parasta tässä on se, että tipuja ja niiden tuijottajia ruokkijoita voi ihmetellä mukavasti olohuoneen ikkunalta käsin.

Etsi kuvasta muutama tipu.

Ukkonen

Tiiviistä taajama-asumisesta huolimatta luonto tulee täällä lähelle. Takapihalla vierailee jos jonkinmoista kyyhkyä, rastasta, oravaa ja siiliä ja peltikatto pitää huolen siitä, ettei pienikään sade jää huomaamatta. 
Ajattelin sateen ropinan peltikatossa olevan tunnelmallista ja mukavaa. Sitten tuli ukkonen ja rankkasade. Ilotulitusraketteja pelkäävä koira luuli uuden vuoden koittaneen ja on tärissyt viimeiset kaksi yötä tyynyn päällä, rauhoittelun lomassa olemme keskittyneet vetämään sähkölaitteita kilpaa irti seinistä. 

(tässä olisi kiva kuva yöllisistä salamoista, jos olisin jaksanut kaivaa kameran esiin enkä pohtinut sitä, mikä on potentiaalisin kohta salamaniskulle)

Sade on toivottua ja salamoiva taivas vaikuttavan näköinen. Sovittaisiinko silti, että ukkonen jättäisi saapumatta tänä yönä? Tärisevä koirakin on tärissyt tarpeeksi tälle kesälle.

Elokuun kanat

Kesän (ja kesätauon) päätteeksi olisi hienoa ilmoittaa, että olemme käyttäneet edellisen kuukauden kylpyhuoneremontin parissa. Se nimittäin kyllä valmistunee ajallaan - toivottavasti ennen talvea.

Siinä välissä useita vuosia kestänyt kanattomuus (joo, luitte oikein) koitui liian suureksi. Kummitustaloa hankkiassamme yksi suuri kriteeri nimittäin oli se, että pihalle täytyisi mahtua muutama kana.

Siispä viikonloppuna hartaasti odotettu Karolina sekä hänen armolliset adoptiopoikasensa Onni, Talvikki, Chili, Lälli ja vielä nimeämätön mille fleur -tipu saapuivat vihdoin juhlallisin menoin kotiinsa pahvilaatikoissaan. (toim.huom. olin nimeämistalkoissa vain kuulevana osapuolena)

(Kuvassa Karolina. Tiput jäivät miettimään, uskaltavatko he tulla kuvattaviksi)

Selitykseksi kelvannee tämä:
Lapsuuden kultaiset vuodet, joulukuu 1986. "Isona minusta tulee: kanapiika (Pi 1,5v).

Mansikkavarkaissa

Otsikko saattaa ehkä saada ajattelemaan, että olemme koko perhe romanttisesti ja ehkä hieman laittomasti käyneet mökkimatkan varrella naapurintädin mansikkapellolla.

Ei olla. 

Kaikki alkoi siitä, kun lähetin pari viikkoa sitten Lauritzon'siin sähköpostilla kyselyn eräästä tapetista. Meidän toki kuuluisi pohtia etupäässä kylpyhuoneen suihkukaappia, laattoja ja tervapaperia, mutta aikoinaan pikkusaliksi kutsuttu huone (jonka läpi kuljetaan mm. keittiöön ja olohuoneeseen) kaipaa huomattavasti nykyistä kauniimpaa tapettia. Huone on niin keskeisellä paikalla, että en voi olla ajattelematta sen tapetoimista joka kerta sen nähdessäni.

Koska haluamani tapetti on tilaustavaraa, Tehtaankadulta soitettiin pian ja kerrottiin, että pääsisin hypistelemään William Morrisia vain ja ainoastaan liikkeessä: joka on koko heinäkuun suljettuna. Vaihtoehtona oli siis kärvistellä koko heinäkuu tai juosta jonkin työpäivän jälkeen kohti Punavuorta (vai Eiraa?) ja pian sulkeutuvaa liikettä. Kuten arvata saattaa, ehdin perille ajoissa. Tuosta vierailusta on nyt viikko, ja olen edelleen vaikuttunut sekä näkemästäni tapetista että saamastani palvelusta. 

Kuva: beach-combiningmagpie.blogspot.com 

Voi hyvinkin olla, että William Morrisin Strawberry Thief saa meiltä erittäin rakastavan kodin - kunhan käymme koko perheen voimin hypistelemässä eri värivaihtoehtoja.

Kun olin juossut Tehtaankadulta takaisin Mannerheimintielle, oli jo melko kuuma, joten viileän ilman perässä hakeuduin luonnollisesti Akateemiseen kirjakauppaan. Mihin muuallekaan keskellä kaupunkia haluaisi poiketa janoisena, nälkäisenä ja hikisenä? Juoman ja ruuan sijaan ostin pitkään (ainakin 2kk) janoamani Perinnemestarin Rintamamiestalon.

Kirja oli niin mukaansatempaava, että unohdin muutamaksi päiväksi kokonaan muun muassa internetin olemassaolon. Odotin kirjan ulkoasulta ehkä hieman enemmän, kunnes tajusin, ettei remontoimiseen tarvita kiiltokuvia vaan hyvät remontoimiseen tarkoitetut valokuvat kelpaavat. Ohjeissa on parasta se, että jopa minä, remonttinoviisi, koen ymmärtäneeni uretaanivaahdon ja pinkopahvin käyttötarkoituksen ja hyvät ja huonot puolet. 

Olen päässyt kirjan hypistelyssä ja lukemisessa noin puoleen väliin, joten viikonloppuna oli hyvä hetki palata välillä nettiin. Inspiraationpuuska iski vasta toden teolla, kun päädyin katsomaan tätä Lars Sjöbergin elämäntyöstä tehtyä dokumenttia Areenasta. Aikamoinen setä! 
Dokumentti (ja sama setä) sai muistamaan hetkellisesti, että meilläkin oli - tai oikeastaan on edelleen - vireillä myös eräs torppaprojekti. Siitä ehkä lisää myöhemmin (keskikesällä 60-vuotta tyhjillään olleen torpan pihalla kasvavat kaksimetriset ohdakkeet ja päälaelle ulottuvat nokkoset) vierailu saa toistaiseksi odottaa vielä muutaman kuukauden lisää.

Ongelman äärellä

Olen aina ajatellut, että koska sisustuslehdet ovat kuvia toinen toistaan hienommista kodeista, hienojen sisustus(ja remontointi)materiaalien hankkiminen olisi helpompaa kuin jogurtin ostaminen kaupasta. Väärin! 
Olen viettänyt useampia tunteja ensin verkkokauppojen sivuja selaten ja sittemmin rautakauppojen kylpyhuone- ja tapettiosastoilla. Toistaiseksi olen löytänyt materiaaleja, jotka näyttävät tosi kivoilta kaupassa ja kotona vähemmän hohdokkailta. 
Kuten nämä hulppeat, Tapettitalosta löytyvät Birger Kaipiaisen suunnittelemat tapetit, joiden pitäisi tyylillisesti sopia täydellisesti tulevaan takkahuoneeseen. Värillisesti ne saisivat huoneen näyttämään kellariakin synkemmältä. 

Tai nämä hauskat kypyhuoneen laatat (painotus sanalla hauskat, ovat varmasti todella hauskat asentaa). Epäilen vahvasti niiden istuvuutta ullakolle sijoittuvaan kypyhuoneeseen.

Kotiin ei ole vielä tarttunut ainuttakaan tapettia, maalia tai lattialaattaa, vaan huomattavasti jokapäiväisessä elämässä hyödyllisempiä varusteita: pioni ja ovimatto. Seuraavalta sisustus- ja rautakauppareissulta aion kotiuttaa myös vierassängyn. Meillä käy yövieraita keskimäärin kerran vuodessa, joten viimeisin näistä onkin todella tarpeellinen investointi.

Kaupunkijuhannus kahdeksan koiran kera

Siinä, missä Facebook-päivitysten perusteella 99 prosenttia suomalaisista juhli juhannusta jonkinlaisen järven rannalla, me vietimme sen kotipihalla hyvässä seurassa, 10 ihmisen ja 8 koiran voimin. Aidattu piha säästyi suuremmilta vahingoilta, isoimmat aiheutti oma tuholaisemme.

Teemana oli, yllättäen, grilli. 

Ja kakku.

Vaikka musiikista vastasivatkin kaksi mitä hurmaavinta muusikonalkua, jotain jäi ehkä puuttumaan. En ole mitenkään intohimoinen saunoja (edellisen kodin viikoittaista saunavuoroa hyödynsin vuoden aikana ehkä maksimissaan kymmenen kertaa), sauna, vesi ja musiikki kuuluvat juhannukseen. Paikkaamme näistä viimeistä juhlimalla seuraavaksi juhannuspäivää oman mummini kera: yhteislauluun viehtynyt mummi uhkasi kaivaa laulukirjat esiin.

Sauna-asiakin lienee ratkaistavissa. Meillä ei ole saunaa, eikä sellaista kosteusvaurio- ja tulipaloriskin takia tähän taloon tule. Alkuperäinen saunarakennus on jäänyt aikoinaan naapurin puolelle, joten ainoana vaihtoehtona taitaa olla rakentaa sauna pihalle. Tässä Hesarin viikko sitten ilmestyneessä artikkelissa ongelma on ratkaistu nerokkaasti - ja jos minisauna mahtuu lontoolaispihaan, miksi ei meille?

Pihamme on kooltaan melko tyypillisen lontoolaispihan kokoinen, joten pieni, erillinen saunarakennus mahtuisi sinne mainiosti. Enää pitää selvittää pari pikkujuttua: rakennusluvat ja saunan lämmitysmuoto. Artikkelin lontoolaissauna nimittäin lämpiää kaasulla, puusaunassa taas olisi tunnelmaa ja infrapunasauna olisi miehen mukaan kuuminta huutoa. Sähkösauna ei jostain syystä inspiroi ollenkaan. 

Epäilen, että minkäänlainen saunarakennus ehtii pihallemme seuraavaksi juhannukseksi, joten mökkimaisemat saattavat kutsua jälleen. Mökillä nimittäin olisi myös vettä ja ne 99 prosenttia muista juhannusjuhlijoista.

Teeaika

Taulut eivät ole vielä lopullisilla paikoillaan ja etupihalta puuttuu patio. Sadepäivät ovat onneksi armollisia: kuppi teetä sisällä maistuu paljon paremmin, kun takaisin lapion varteen ei ole niin kova kiire. 
Ja tee muuten maistuu paljon paremmalta syntymäpäivälahjaksi saadusta valurautapannusta. 

Isotuomipihlajan ja riippakuusen jäljillä

Kuten voi arvata, käynnissä on muutama projekti. Tämän viikonlopun hittisana on ollut puutarhaprojekti. Meillä on korkea, laudoitettu aita, joka on aika suojaisa, mutta metsän reunassa, lähes maaseudun rauhassa kasvaneena kaipaan pihalle oikeasti vieläkin enemmän suojaisia, rauhallisia pakopaikkoja. Sellaisia kohtia, joissa kasvillisuus on niin tiheää, että voi unohtaa olevansa kaupungissa. 

Lauantai-illan pelasti mm. se, että Plantagen oli auki yhdeksään saakka. Haussa oli muutama isotuomipihlajan ja riippakuusen taimi. Koska riippakuusen löytäminen osoittautui lähes mahdottomaksi  tehtäväksi, taimet vaihtuivat syreeneihin ja pihakenkiin. Crocseihin en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan, mutta nämä kai tuovat jo jonkinlaista katu-uskottavuutta pientalolähiössäkin?

Isotuomipihlajat ovat jo maassa ja pyrkivät kovaa vauhtia peittämään sekä aidan että naapurin autotallin. Riippakuuset odottavat pääsyä pihaamme ihan varmasti jossain. 

135 uutta kasvilajia

Viikonlopun hulinoissa inventoin sukulaisapua hyväksi käyttäen pihan kasveja. Jos kaikki mahdolliset istutetut kasvilajit lueteltaisiin erikseen, listassa olisi ainakin 135 erilaista kasvilajia. Suurimmasta osasta en ollut kuullut koskaan aiemmin, ja olin nytkin luullut rikkaruohoksi. Koska eihän niissä ole edes kukkia. Nyt tiedän, että pihallamme kasvaa yli kymmentä erilaista angervoa, ja angervo on pensas. Suurin osa niistä kukkii valkoisena, ja osaa pitää trimmata (ehdin jo löytää ja kadottaa uudelleen vanhat puutarhasakset, joten keittiöfiskarsit saivat hoitaa ohuempien oksien leikkuun). 

Tunnistin entuudestaan ehkä kymmenisen kasvia, jos mukaan luetaan voikukka, syreeni ja koivu. 
Tämä tässä sen sijaan on vuorenkilpi. Ja nuo taustallaolevat pirulliset ötökät kotiloita, joita on sateen jäljiltä niin paljon, että niistä keittäisi isommallekin lintuperheelle iltasopat. Harmi, että ne ovat myös melko suloisia: välttelen niiden päälle astumista ja yritän kieltää ongelman olemassaolon. 

Haussa: luontoystävällinen ja eettinen tapa hävittää etanat (kyllä vain, tiedän, että kyseessä on haitallinen vieraslaji, joka limaa salaattimaan käyttökelvottomaksi ja tuhoaa kaiken eteensä osuvan).

Huh.

Takana kaksien kolmivuotisbileiden järjestäminen, 3 juustokakkua, muutama litra mansikoita ja useampi kilo grillattavaa. 

Myös itse sankari oli varsin tyytyväinen järjestelyihin.

Vieraat olivat tietysti erinomaista seuraa, ja mikä parasta: juhlavieraat voi tarvittaessa valjastaa tekemään vaivihkaa pihasuunnitelmaa ja inventoimaan puutarhan kasveja. 

Tai kuljettamaan tämän sisään.

Piano on matkannut lapsuudenkodin olohuoneesta pitkän matkan ympäri eteläistä Suomea. Viimeisen vuoden se vietti ulkovarastossa, koska sen tuominen kerrostalokolmioomme tuskin olisi varsinaisesti viihdyttänyt entisiä naapureita. 

Nyt sillä on arvoisensa paikka, ja mikä parasta - se on lähes vireessä! 

Karkuri

Meillä on ongelma. Tai tarkemmin sanottuna, sekä meillä, että koirallamme on ongelma. Selma, 4 vuotta, on mitä rakastettavin ja hauskin cairnterrieri. Selman taipumuksena on myös koetella omistajiensa hermoja ja omaa eloonjäämistään aika ajoin. 

Menneinä vuosina koira on nimittäin muun muassa:
- Yrittänyt kadota Pohjois-Savon metsiin loppuiäkseen
- Karannut lukuisia kertoja maalla naapurien pihamaille
- Kaivanut lukuisia määriä harvinaisia ja vähemmän harvinaisia pihakasveja ylös eri ihmisten puutarhoista. Viimeisimpänä Maanrakennus ja maansiirto Selma Oy on yrittänyt kaivaa talomme ikäisen omenapuun juurineen irti pihalta
- Yrittänyt houkutella toisen koiramme bussin alle (ja opettanut sen mm. haukkumaan)
- Varastanut pullat ja karkit muutamien lasten käsistä
- Murissut anopille, kun anoppi on kieltänyt kaivamasta kuoppaa
- Nielaissut kissan lelun ja yrittänyt piilottaa myöhemmin oksennettuaan lelun jäljellä olevat osat päiväpeiton alle
- Syönyt ilmapallon

Nämä noin ensimmäiseksi mainitakseni. Viimeisimpänä jalo, pieni koiramme on keksinyt karata aidan alta. Meillä on vähintäänkin 160cm korkea tiheä puuaita, joka peittää koko pihan. Puuaidan alle asensimme erikseen n. 10 cm syvyyteen uppoavan verkkoaidan. 
Ilmeisesti myös sen verkkoaidan alta voi karata, jos kaivaa tarpeeksi kauan ja repii verkkoaitaa hampaillaan tarpeeksi pitkään.

Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei meillä välttämättä asu kahta koiraa: meillä asuu koira ja nelivuotias terroristi. 

Harvinaisen älykkään näköinen terroristi pallonväsytystaistelun jälkeen.

Paljonkohan käynti koirapsykologille maksaa? 

ps. Koska joku kuitenkin epäilee, että yllämainitut patologiset taipumukset johtuvat liian vähästä aivotyöstä ja ulkoilusta, voin kertoa, että koirat ulkoilevat useita tunteja päivittäin. Myös erilaisia aivokapasiteettia vaativia harrastuksia on harjoiteltu, mutta jostain syystä patologinen taipumus karkailuun ja pahantekoon ilmenee heti, kun mahdollisuus siihen aukeaa - vaikka takana olisi 12-tuntinen metsäretki uimareissuineen.

Kolme

Valokuvasirkustaiteilijamme täytti tänään kolme vuotta. Kolme vuotta on hieno rajapyykki, koska silloin osaa jo näin omatoimisesti käsitellä vanhempiensa kameraa.

Syyllinen jättää myös aina jäljet kameraan, joten kuvaajan jäljille on melkoisen helppoa päästä.

Kolmivuotias osaa myös olla varsin kiitollinen syntymäpäivälahjoistaan. "En halua että mulla on tänään synttärit. En jaksa herätä vielä. Menkää pois. No okei sitten avaan paketit. HEI, eihän tämä ole auto. Mä toivoin lahjaksi oman auton!"