Uudenvuodenlupaus

Tammikuussa aloitetaan kuulemma paasto, dieetti, kuntosalijäsenyys ja uudet joogatunnit. Ei huolta, en ole aloittamassa. Mutta kuten aiempinakin vuosina, joulun aiheuttamat ruokaöverit saivat hieman pahoinvoivaksi. Samoin Tallinnan laivan buffet. Enkä tarkoita tätä sillä, että olisimme vetäneet täällä kinkkua navat paukkuen ja kirjaimellisesti huonovointisina, vaan juhlapyhiin liittyvää älytöntä ruokaorgiaa, kaappien täyttymistä ja sitä valtavaa ruokahävikkiä, joka övereistä syntyy 

(nimimerkillä kaapissamme on edelleen joulusillejä. kukaan kolmihenkinen perhe ei pysty syömään kymmentä kiloa silliä viikossa, vaikka se olisi miten hyvää - pahoittelut lahjan antaneille, yritimme parhaamme!).

Uudenvuodenlupaus on siis ehkä tällä pohjustuksella vähän yllätyksetön:

Tänä vuonna kasvatamme mahdollisimman suuren osan ruuastamme itse. Perunanviljelijöitä meistä ei tule, mutta halvimpia juureksia ja esimerkiksi sipulia lukuun ottamatta kaikki kasvikunnan tuotteet pyrimme kasvattamaan itse. 

Vaihe 1. hamstraa mahdollisimman paljon erilaisia kasvatus- ja idätysasioiksi sopivia välineitä ja ympyröi ensimmäisenä saapuneesta siemenluettelosta vähintään joka toinen tuote.

Tiedetään, kaupasta saa kyllä usein kaikkea halvemmalla ja huomattavasti pienemmällä vaivalla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tavoitteena on, että kesän jälkeen pystyisimme elelemään noin vuoden verran yksinomaan kotimaisilla tuotteilla - jos kotimaista ei saa, sitä ei sitten hankita. 

Haaste koskee siis myös eläinkunnan tuotteita, mutta suomalaisia luomumaitotuotteita ja -viljatuotteita on onneksi aika hyvin saatavilla ja lihaa ja kalaa saa luomunakin, jos silloin tällöin jaksaa nähdä vähän vaivaa. Haaste sen sijaan ei koske työpaikka- ja päiväkotiruokailuja, koska emme halua tulla hulluiksi.

Tosin ensi alkuun havaitsimme pari käytännön pulmaa ja myönnytyslista alkoi jo kummitella mielessäni. Suklaata ja oikeasti hyvää punaviiniä ei taida saada kotimaisena. Eikä mandariineja, sitruunaa, avocadoa tai ananasta. Ja aika montaa muuta asiaa, jota olemme tottuneet lappaamaan ostoskoriin, välillä syömään, välillä heittämään kanoille ja koirille ja välillä lappaamaan kompostiin.

Ihan hard-core omavaraisia meistä ei taida tulla, mutta olen kieltämättä superylpeä jos saamme syksyllä kerättyä suurimman osan kasvikunnan tuotteista omalta pihalta. Olisi jo helmikuu niin voisi kylvää ne ekat siemenet!