MUUTTO!

Ei sentään uuteen kotiin, vaan tänne: http://www.lily.fi/blogit/spokhus

Blogielämä jatkukoon siellä, toivottavasti aktiivisempana kuin täällä!

Uudenvuodenlupaus

Tammikuussa aloitetaan kuulemma paasto, dieetti, kuntosalijäsenyys ja uudet joogatunnit. Ei huolta, en ole aloittamassa. Mutta kuten aiempinakin vuosina, joulun aiheuttamat ruokaöverit saivat hieman pahoinvoivaksi. Samoin Tallinnan laivan buffet. Enkä tarkoita tätä sillä, että olisimme vetäneet täällä kinkkua navat paukkuen ja kirjaimellisesti huonovointisina, vaan juhlapyhiin liittyvää älytöntä ruokaorgiaa, kaappien täyttymistä ja sitä valtavaa ruokahävikkiä, joka övereistä syntyy 

(nimimerkillä kaapissamme on edelleen joulusillejä. kukaan kolmihenkinen perhe ei pysty syömään kymmentä kiloa silliä viikossa, vaikka se olisi miten hyvää - pahoittelut lahjan antaneille, yritimme parhaamme!).

Uudenvuodenlupaus on siis ehkä tällä pohjustuksella vähän yllätyksetön:

Tänä vuonna kasvatamme mahdollisimman suuren osan ruuastamme itse. Perunanviljelijöitä meistä ei tule, mutta halvimpia juureksia ja esimerkiksi sipulia lukuun ottamatta kaikki kasvikunnan tuotteet pyrimme kasvattamaan itse. 

Vaihe 1. hamstraa mahdollisimman paljon erilaisia kasvatus- ja idätysasioiksi sopivia välineitä ja ympyröi ensimmäisenä saapuneesta siemenluettelosta vähintään joka toinen tuote.

Tiedetään, kaupasta saa kyllä usein kaikkea halvemmalla ja huomattavasti pienemmällä vaivalla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tavoitteena on, että kesän jälkeen pystyisimme elelemään noin vuoden verran yksinomaan kotimaisilla tuotteilla - jos kotimaista ei saa, sitä ei sitten hankita. 

Haaste koskee siis myös eläinkunnan tuotteita, mutta suomalaisia luomumaitotuotteita ja -viljatuotteita on onneksi aika hyvin saatavilla ja lihaa ja kalaa saa luomunakin, jos silloin tällöin jaksaa nähdä vähän vaivaa. Haaste sen sijaan ei koske työpaikka- ja päiväkotiruokailuja, koska emme halua tulla hulluiksi.

Tosin ensi alkuun havaitsimme pari käytännön pulmaa ja myönnytyslista alkoi jo kummitella mielessäni. Suklaata ja oikeasti hyvää punaviiniä ei taida saada kotimaisena. Eikä mandariineja, sitruunaa, avocadoa tai ananasta. Ja aika montaa muuta asiaa, jota olemme tottuneet lappaamaan ostoskoriin, välillä syömään, välillä heittämään kanoille ja koirille ja välillä lappaamaan kompostiin.

Ihan hard-core omavaraisia meistä ei taida tulla, mutta olen kieltämättä superylpeä jos saamme syksyllä kerättyä suurimman osan kasvikunnan tuotteista omalta pihalta. Olisi jo helmikuu niin voisi kylvää ne ekat siemenet!

Voihan viima

Talvenvihaaja listaa:
- Ulkoa ei kulkeudu sisään kuraa, mutta lunta ja vettä sitäkin enemmän. Riemu on vielä suurempi, kun lumi joskus alkaa sulaa
- Nenä jäätyy
- Posket jäätyvät
- Kaikki muutkin ruumiinosat jäätyvät
- Lämmityslasku
- Talvivaatteiden pukeminen
- Kylpyhuoneremontti ei voi jatkua ennen, kuin pakkanen laskee ainakin muutaman asteen. 

+ Pöpöt ja tuholaiset kuolevat viimeistään nyt. Mutta se nyt ei paljoa lohduta.

Kevät, voit tulla ihan sitten kuin huvittaa, vaikka ensi viikolla. Olen valmiina!

Jotta kevät ei pääsisi yllättämään, olen valinnut varmuuden vuoksi noin 25 eri vihannes- ja yrttilajia, jotka voisivat päätyä vaikka tuonne pihalle. Kukkakauppaan on onneksi vain viiden minuutin ajomatka.

Vuoden ekat vaahtokarkit

Jatkan edellisten postausten aiheella: aiheella, joka kiinnostaa ja yhdistää kaikkia kansallisuuksia ympäri maailman. Aiheella, joka on jännittävääkin jännittävämpi: SÄÄ.

Uudenvuodenpippalot nimittäin olivat ja menivät ja sekä vuosi että arki vaihtuivat lomailun tilalle, kaikki yhtäläisen harmaassa säässä. Listasin viimeksi lumettomuuden parhaita puolia, mutta ainain yksi asia jäi puuttumaan. 

Kyllä, vaahtokarkkeja voi paahtaa grillissä myös tammikuussa, jos sää (tai grillikatos) sallii ja jos ja kun huvittaa. Säätiedotuksen mukaan talvi alkaa viimeistään ylihuomenna, joten ehkä perjantai-illan kunniaksi täytyy ottaa vielä viimeiset irti grillihiilistä.

(Edellisviikon blogihiljaisuutta selittelen muunmuassa sillä, että bloggaamisen sijaan keskityimme lomailuun. Ja muun muassa uhkapelien opettamiseen kolmevuotiaalle)

Pysy kaukana valkeus

En pidä kasvihuoneilmiötä hyvänä juttuna, mutta kaltaiselleni talveninhoajalle siinä on kyllä puolensa. En nimittäin laittaisi ollenkaan pahakseni, jos valkoista töhnää ei sataisi lainkaan ja lämpötila pysyisi plussan puolella jatkossakin.

Plussat: ei ole kylmä, lämmityslasku pysyy kurissa, lumikolalle ei ole käyttöä, kukat kukkivat pihalla läpi vuoden ja kanat pääsevät ulos. 

(Onni ja Talvikki tuijottamassa olohuoneen ikkunaan)

(huom. tuijottava tiibettiläinen)

Miinukset: onhan siellä vähän pimeää ja mutaista.

Plussat kuitenkin voittavat miinukset mennen tullen, pimeyskin taittui talvipäivänseisauksen myötä. Pysythän siis talvi poissa vielä hetken? Tai jos tulet, tule vasta helmikuussa ja viivy vain pari viikkoa?

Joulu oli nimittäin oikein jouluinen ja mukava, vaikka vettä satoikin ja kukat kukkivat.

Myönnetään, ehkä tämä johtuu siitä, että aikanaan tuli vietettyä aika monta joulua ja vuodenvaihdetta trooppisissa lämpötiloissa. +4 astetta on aika kaukana tropiikista, mutta kyllä palmut ja vilkkuvat jouluvalot voi tuoda myös näille leveysasteille.

(olisin ostanut isomman mutta kaupat oli täynnä amarylliksiä)

H-hetkeä odotellessa

Jouluaattona meillä juhlii 11 henkilöä ja ainakin 3 koiraa, joten on aika karistaa vähän pölyjä nurkista. Koska puolet lahjoista on edelleen hankkimatta (ehtii hyvin vielä huomenna) ja ruokavalmistelut aloittamatta (ehtii aivan varmasti vielä huomenna), päätimme tehdä olohuoneelle pikamuodonmuutoksen. Ruokapöytä (joo, se on jatkettava, jos mietit aaton ruokailijamäärää) piileskeli aiemmin nurkan takana siten, että sitä ei juuri tullut käytettyä. Nyt siihen voisi jopa kuvitella istuvansa!

Okei, täytyy kaivaa tuohon pari taulua niin täällä ei näyttäisi ihan siltä että ollaan asuntoesittelyssä.

Nurkkaus, jossa pöytä ennen asui, näyttää pikamuodonmuutoksen jälkeen tältä:

Okei, tarvitaan yksi kirjahylly lisää, sähkömies tai -nainen, joka vetää tuonne kattolampun sekä työpöytä. Niin, ja SE tapetti!

Meidän eteinen on tyypillinen rintamamiestalon eteinen, joka on alkujaan tarkoitettu kylmäksi kuistiksi. Joku nero on onneksi asentanut sinne myöhemmin patterit, mutta säilytystiloja ei sieltä(kään) oikeastaan löydy. Tästä johtuen olemme tuskailleet koko syksyn erilaisten kadonneiden hanskojen ja lattialle kasautuneiden pipojen ja kaulahuivien kanssa. Järkevimpiäkin investointikohteita tästä talosta varmaan löytyisi, mutta mitta tuli vastaan ja ostin itselleni joululahjan.

Netti-ilmoituksen takaa paljastui juuri oikean kokoinen lipasto! Tuskin mitään antiikkia, mutta kelpaa tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Kiva kun muutit meille, kuka sinut sitten tekikään.

Kun ulkona sataa, taas

..on ihan kiva muistella alkusyksyn aurinkoisia päiviä ja vaikka sitä, miten kauniin ja elegantinkin hevosen voi saada näyttämään tältä...

..miten koiran ulkoiluttaminen kannattaa aloittaa niin pienenä kuin mahdollista...

...ja miten järjettömän suloisia pari tuntia sitten kuoriutuneet tiput ovat.