Elokuun kanat

Kesän (ja kesätauon) päätteeksi olisi hienoa ilmoittaa, että olemme käyttäneet edellisen kuukauden kylpyhuoneremontin parissa. Se nimittäin kyllä valmistunee ajallaan - toivottavasti ennen talvea.

Siinä välissä useita vuosia kestänyt kanattomuus (joo, luitte oikein) koitui liian suureksi. Kummitustaloa hankkiassamme yksi suuri kriteeri nimittäin oli se, että pihalle täytyisi mahtua muutama kana.

Siispä viikonloppuna hartaasti odotettu Karolina sekä hänen armolliset adoptiopoikasensa Onni, Talvikki, Chili, Lälli ja vielä nimeämätön mille fleur -tipu saapuivat vihdoin juhlallisin menoin kotiinsa pahvilaatikoissaan. (toim.huom. olin nimeämistalkoissa vain kuulevana osapuolena)

(Kuvassa Karolina. Tiput jäivät miettimään, uskaltavatko he tulla kuvattaviksi)

Selitykseksi kelvannee tämä:
Lapsuuden kultaiset vuodet, joulukuu 1986. "Isona minusta tulee: kanapiika (Pi 1,5v).