maanantai 1. heinäkuuta 2013

Mansikkavarkaissa

Otsikko saattaa ehkä saada ajattelemaan, että olemme koko perhe romanttisesti ja ehkä hieman laittomasti käyneet mökkimatkan varrella naapurintädin mansikkapellolla.

Ei olla. 

Kaikki alkoi siitä, kun lähetin pari viikkoa sitten Lauritzon'siin sähköpostilla kyselyn eräästä tapetista. Meidän toki kuuluisi pohtia etupäässä kylpyhuoneen suihkukaappia, laattoja ja tervapaperia, mutta aikoinaan pikkusaliksi kutsuttu huone (jonka läpi kuljetaan mm. keittiöön ja olohuoneeseen) kaipaa huomattavasti nykyistä kauniimpaa tapettia. Huone on niin keskeisellä paikalla, että en voi olla ajattelematta sen tapetoimista joka kerta sen nähdessäni.

Koska haluamani tapetti on tilaustavaraa, Tehtaankadulta soitettiin pian ja kerrottiin, että pääsisin hypistelemään William Morrisia vain ja ainoastaan liikkeessä: joka on koko heinäkuun suljettuna. Vaihtoehtona oli siis kärvistellä koko heinäkuu tai juosta jonkin työpäivän jälkeen kohti Punavuorta (vai Eiraa?) ja pian sulkeutuvaa liikettä. Kuten arvata saattaa, ehdin perille ajoissa. Tuosta vierailusta on nyt viikko, ja olen edelleen vaikuttunut sekä näkemästäni tapetista että saamastani palvelusta. 

Kuva: beach-combiningmagpie.blogspot.com 
Voi hyvinkin olla, että William Morrisin Strawberry Thief saa meiltä erittäin rakastavan kodin - kunhan käymme koko perheen voimin hypistelemässä eri värivaihtoehtoja.

Kun olin juossut Tehtaankadulta takaisin Mannerheimintielle, oli jo melko kuuma, joten viileän ilman perässä hakeuduin luonnollisesti Akateemiseen kirjakauppaan. Mihin muuallekaan keskellä kaupunkia haluaisi poiketa janoisena, nälkäisenä ja hikisenä? Juoman ja ruuan sijaan ostin pitkään (ainakin 2kk) janoamani Perinnemestarin Rintamamiestalon.

Kirja oli niin mukaansatempaava, että unohdin muutamaksi päiväksi kokonaan muun muassa internetin olemassaolon. Odotin kirjan ulkoasulta ehkä hieman enemmän, kunnes tajusin, ettei remontoimiseen tarvita kiiltokuvia vaan hyvät remontoimiseen tarkoitetut valokuvat kelpaavat. Ohjeissa on parasta se, että jopa minä, remonttinoviisi, koen ymmärtäneeni uretaanivaahdon ja pinkopahvin käyttötarkoituksen ja hyvät ja huonot puolet. 

Olen päässyt kirjan hypistelyssä ja lukemisessa noin puoleen väliin, joten viikonloppuna oli hyvä hetki palata välillä nettiin. Inspiraationpuuska iski vasta toden teolla, kun päädyin katsomaan tätä Lars Sjöbergin elämäntyöstä tehtyä dokumenttia Areenasta. Aikamoinen setä! 
Dokumentti (ja sama setä) sai muistamaan hetkellisesti, että meilläkin oli - tai oikeastaan on edelleen - vireillä myös eräs torppaprojekti. Siitä ehkä lisää myöhemmin (keskikesällä 60-vuotta tyhjillään olleen torpan pihalla kasvavat kaksimetriset ohdakkeet ja päälaelle ulottuvat nokkoset) vierailu saa toistaiseksi odottaa vielä muutaman kuukauden lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti