MUUTTO!

Ei sentään uuteen kotiin, vaan tänne: http://www.lily.fi/blogit/spokhus

Blogielämä jatkukoon siellä, toivottavasti aktiivisempana kuin täällä!

Uudenvuodenlupaus

Tammikuussa aloitetaan kuulemma paasto, dieetti, kuntosalijäsenyys ja uudet joogatunnit. Ei huolta, en ole aloittamassa. Mutta kuten aiempinakin vuosina, joulun aiheuttamat ruokaöverit saivat hieman pahoinvoivaksi. Samoin Tallinnan laivan buffet. Enkä tarkoita tätä sillä, että olisimme vetäneet täällä kinkkua navat paukkuen ja kirjaimellisesti huonovointisina, vaan juhlapyhiin liittyvää älytöntä ruokaorgiaa, kaappien täyttymistä ja sitä valtavaa ruokahävikkiä, joka övereistä syntyy 

(nimimerkillä kaapissamme on edelleen joulusillejä. kukaan kolmihenkinen perhe ei pysty syömään kymmentä kiloa silliä viikossa, vaikka se olisi miten hyvää - pahoittelut lahjan antaneille, yritimme parhaamme!).

Uudenvuodenlupaus on siis ehkä tällä pohjustuksella vähän yllätyksetön:

Tänä vuonna kasvatamme mahdollisimman suuren osan ruuastamme itse. Perunanviljelijöitä meistä ei tule, mutta halvimpia juureksia ja esimerkiksi sipulia lukuun ottamatta kaikki kasvikunnan tuotteet pyrimme kasvattamaan itse. 

Vaihe 1. hamstraa mahdollisimman paljon erilaisia kasvatus- ja idätysasioiksi sopivia välineitä ja ympyröi ensimmäisenä saapuneesta siemenluettelosta vähintään joka toinen tuote.

Tiedetään, kaupasta saa kyllä usein kaikkea halvemmalla ja huomattavasti pienemmällä vaivalla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tavoitteena on, että kesän jälkeen pystyisimme elelemään noin vuoden verran yksinomaan kotimaisilla tuotteilla - jos kotimaista ei saa, sitä ei sitten hankita. 

Haaste koskee siis myös eläinkunnan tuotteita, mutta suomalaisia luomumaitotuotteita ja -viljatuotteita on onneksi aika hyvin saatavilla ja lihaa ja kalaa saa luomunakin, jos silloin tällöin jaksaa nähdä vähän vaivaa. Haaste sen sijaan ei koske työpaikka- ja päiväkotiruokailuja, koska emme halua tulla hulluiksi.

Tosin ensi alkuun havaitsimme pari käytännön pulmaa ja myönnytyslista alkoi jo kummitella mielessäni. Suklaata ja oikeasti hyvää punaviiniä ei taida saada kotimaisena. Eikä mandariineja, sitruunaa, avocadoa tai ananasta. Ja aika montaa muuta asiaa, jota olemme tottuneet lappaamaan ostoskoriin, välillä syömään, välillä heittämään kanoille ja koirille ja välillä lappaamaan kompostiin.

Ihan hard-core omavaraisia meistä ei taida tulla, mutta olen kieltämättä superylpeä jos saamme syksyllä kerättyä suurimman osan kasvikunnan tuotteista omalta pihalta. Olisi jo helmikuu niin voisi kylvää ne ekat siemenet!

Voihan viima

Talvenvihaaja listaa:
- Ulkoa ei kulkeudu sisään kuraa, mutta lunta ja vettä sitäkin enemmän. Riemu on vielä suurempi, kun lumi joskus alkaa sulaa
- Nenä jäätyy
- Posket jäätyvät
- Kaikki muutkin ruumiinosat jäätyvät
- Lämmityslasku
- Talvivaatteiden pukeminen
- Kylpyhuoneremontti ei voi jatkua ennen, kuin pakkanen laskee ainakin muutaman asteen. 

+ Pöpöt ja tuholaiset kuolevat viimeistään nyt. Mutta se nyt ei paljoa lohduta.

Kevät, voit tulla ihan sitten kuin huvittaa, vaikka ensi viikolla. Olen valmiina!

Jotta kevät ei pääsisi yllättämään, olen valinnut varmuuden vuoksi noin 25 eri vihannes- ja yrttilajia, jotka voisivat päätyä vaikka tuonne pihalle. Kukkakauppaan on onneksi vain viiden minuutin ajomatka.

Vuoden ekat vaahtokarkit

Jatkan edellisten postausten aiheella: aiheella, joka kiinnostaa ja yhdistää kaikkia kansallisuuksia ympäri maailman. Aiheella, joka on jännittävääkin jännittävämpi: SÄÄ.

Uudenvuodenpippalot nimittäin olivat ja menivät ja sekä vuosi että arki vaihtuivat lomailun tilalle, kaikki yhtäläisen harmaassa säässä. Listasin viimeksi lumettomuuden parhaita puolia, mutta ainain yksi asia jäi puuttumaan. 

Kyllä, vaahtokarkkeja voi paahtaa grillissä myös tammikuussa, jos sää (tai grillikatos) sallii ja jos ja kun huvittaa. Säätiedotuksen mukaan talvi alkaa viimeistään ylihuomenna, joten ehkä perjantai-illan kunniaksi täytyy ottaa vielä viimeiset irti grillihiilistä.

(Edellisviikon blogihiljaisuutta selittelen muunmuassa sillä, että bloggaamisen sijaan keskityimme lomailuun. Ja muun muassa uhkapelien opettamiseen kolmevuotiaalle)

Pysy kaukana valkeus

En pidä kasvihuoneilmiötä hyvänä juttuna, mutta kaltaiselleni talveninhoajalle siinä on kyllä puolensa. En nimittäin laittaisi ollenkaan pahakseni, jos valkoista töhnää ei sataisi lainkaan ja lämpötila pysyisi plussan puolella jatkossakin.

Plussat: ei ole kylmä, lämmityslasku pysyy kurissa, lumikolalle ei ole käyttöä, kukat kukkivat pihalla läpi vuoden ja kanat pääsevät ulos. 

(Onni ja Talvikki tuijottamassa olohuoneen ikkunaan)

(huom. tuijottava tiibettiläinen)

Miinukset: onhan siellä vähän pimeää ja mutaista.

Plussat kuitenkin voittavat miinukset mennen tullen, pimeyskin taittui talvipäivänseisauksen myötä. Pysythän siis talvi poissa vielä hetken? Tai jos tulet, tule vasta helmikuussa ja viivy vain pari viikkoa?

Joulu oli nimittäin oikein jouluinen ja mukava, vaikka vettä satoikin ja kukat kukkivat.

Myönnetään, ehkä tämä johtuu siitä, että aikanaan tuli vietettyä aika monta joulua ja vuodenvaihdetta trooppisissa lämpötiloissa. +4 astetta on aika kaukana tropiikista, mutta kyllä palmut ja vilkkuvat jouluvalot voi tuoda myös näille leveysasteille.

(olisin ostanut isomman mutta kaupat oli täynnä amarylliksiä)

H-hetkeä odotellessa

Jouluaattona meillä juhlii 11 henkilöä ja ainakin 3 koiraa, joten on aika karistaa vähän pölyjä nurkista. Koska puolet lahjoista on edelleen hankkimatta (ehtii hyvin vielä huomenna) ja ruokavalmistelut aloittamatta (ehtii aivan varmasti vielä huomenna), päätimme tehdä olohuoneelle pikamuodonmuutoksen. Ruokapöytä (joo, se on jatkettava, jos mietit aaton ruokailijamäärää) piileskeli aiemmin nurkan takana siten, että sitä ei juuri tullut käytettyä. Nyt siihen voisi jopa kuvitella istuvansa!

Okei, täytyy kaivaa tuohon pari taulua niin täällä ei näyttäisi ihan siltä että ollaan asuntoesittelyssä.

Nurkkaus, jossa pöytä ennen asui, näyttää pikamuodonmuutoksen jälkeen tältä:

Okei, tarvitaan yksi kirjahylly lisää, sähkömies tai -nainen, joka vetää tuonne kattolampun sekä työpöytä. Niin, ja SE tapetti!

Meidän eteinen on tyypillinen rintamamiestalon eteinen, joka on alkujaan tarkoitettu kylmäksi kuistiksi. Joku nero on onneksi asentanut sinne myöhemmin patterit, mutta säilytystiloja ei sieltä(kään) oikeastaan löydy. Tästä johtuen olemme tuskailleet koko syksyn erilaisten kadonneiden hanskojen ja lattialle kasautuneiden pipojen ja kaulahuivien kanssa. Järkevimpiäkin investointikohteita tästä talosta varmaan löytyisi, mutta mitta tuli vastaan ja ostin itselleni joululahjan.

Netti-ilmoituksen takaa paljastui juuri oikean kokoinen lipasto! Tuskin mitään antiikkia, mutta kelpaa tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Kiva kun muutit meille, kuka sinut sitten tekikään.

Kun ulkona sataa, taas

..on ihan kiva muistella alkusyksyn aurinkoisia päiviä ja vaikka sitä, miten kauniin ja elegantinkin hevosen voi saada näyttämään tältä...

..miten koiran ulkoiluttaminen kannattaa aloittaa niin pienenä kuin mahdollista...

...ja miten järjettömän suloisia pari tuntia sitten kuoriutuneet tiput ovat.

Jouluhaaste

Iik ja apua, sain ensimmäisen blogihaasteen ikinä, kiitos Vihervaaran Annan.

Täältä pesee:

- Vastaa 24 kysymykseen.
- Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin ja saa keksiä myös lisäkysymyksiä liittyen jouluaiheeseen.
- Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.

1. Parasta joulussa? Loma!

2. Joulumusiikkisi? Ks. Alla oleva kuva. Itse soitettuna ja laulettuna, tietty (onneksi meillä ei ole enää seinänaapureita).

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? Onko Lumiukko jouluelokuva?

4. Jouluherkkusi? SUKLAA, erityisesti Brunbergin tryffelit.

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Rosollia, graavilohta ja mätiä.

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan? Sitten kun tuntuu siltä, tänä vuonna marras-joulukuun vaihteessa.

7. Joulu kotona vai jossain muualla? Tänä vuonna kotona, monesti jossain muualla. Kummatkin varsin varteenotettavia vaihtoehtoja.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut vai molempia? Olen tylsä ja toistan edellisen vastauksen viimeisen lauseen.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? Tietysti.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Jos omalla perheellä tarkoitetaan vain tässä talossa asuvaa porukkaa, niin sitten isommalla porukalla.

11. Onko sinulla joku joululahjatoive? Joo, haluan saada kamalan paljon rahaa ja paljon pieniä tonttuja, jotka rakentavat yhdessä yössä kylpyhuoneen valmiiksi. Jos ei onnistu, myös suklaa ja punaviini on ihan toimiva yhdistelmä.

12. Paras saamasi joululahja? Noin vuonna 1990 saatu Stiga, toimii nimittäin edelleen!

13. Kamalin saamasi joululahja? Varmaan jokin epäkäytännöllinen asia jota en muista.

 14. Kuvaile unelmien joulusi. Sellainen, joka ei ole tylsä ja kaavoihin kangistunut. Onneksi joulusta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. 

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu. 99 prosenttia “Jeesus on syntynyt maailmaan”-lauluista. T: Useamman sukupolven uskonnoton, joka huomauttaa, että joulua on juhlittu ennen kristinuskoakin. (suosittelen muuten tutustumaan aiheeseen laajemminkin, suomalaisten juhlapyhien historia on melko kiinnostavaa luettavaa:))

16. Oletko tehnyt jo jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?  Tietysti. Lahjojen haalimisen sijaan olen kunnostautunut erityisesti jouluasioiden suunnittelussa.

17. Paras joulujuoma? Punaviini.

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea.

19. Käykö teillä joulupukki? Ks. alla.

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi? Joulut mökillä ja valtavan korkea(lta näyttävä) lahjakasa.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? Smart casual.

22. Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko? Peruna, hätätapauksessa bataatti. Porkkana- ja lanttulaatikko eivät kulkeudu kurkusta alas.

23. Paras joulusuklaa? Palaa kohtaan 4.

24. Joulutortut vai piparit? Kumpiakin on kiva tehdä, mutta ei ne järin kummoisilta maistu. 

Haastan: olen epäsosiaalinen enkä haasta ketään.

Seuraava projekti

Koska edellinen remontoitu huone on lattialistoja lukuun ottamatta valmis ja kylpyhuoneremontti edistyy äärimmäisen hitaalla vauhdilla, seuraava järkevä askel on tietysti kääntää olohuoneen sisustus ympäri ja tehdä pientä pintaremonttia. 

Olohuoneessa oli alun alkaenkin vähän puunattavaa. Lattiassa oli lähes neliön kokoinen reikä, josta paistoivat kaikki edelliset kerrokset laminaattia, muovimattoa, pinkopahvia sekä sen alla oleva raakalankkua. Edellämainitut on sittemmin jo korvattu puulattialla, mutta seinästä puuttuu edelleen palasia ja paria seinää koristaa elämänsä parhaat päivät nähnyt tapetti.

Sen tilalle voisi laittaa vaikka tällaisen.

(kuva: Alexander Interiors ltd)

Tapetti on Lewis and Woodin Adam's Eden. Luonnossa tuo näyttää tietysti vielä ziljardi kertaa paremmalta.

Voihan pipari

Olen yrittänyt kaivaa joulukoristeita esiin muuttolaatikoista huonolla menestyksellä. Pari vuotta sitten ostettu ikkunakoriste sentään löytyi tuskallisten etsintöjen tuloksena (siitä alimmaisesta laatikosta).

Tapetointi alkaa olla loppusuoralla, enää pari pientä suikaletta! Tästä inspiroituneena keksin jo seuraavan tapetointikohteen. Tähän mennessä sopivin kyseiseen tilaan (olohuoneen nurkka) sopiva tapetti maksaa 140 euroa/metri. Hinta hillitsee vähän sisustushaluja, ehkä ihan hyvä niin.

Kerroin jo, etten ole talvi-ihminen enkä pidä lumesta, enkä tunnustaudu myöskään jouluihmiseksi. Pakkohan sitä oli silti alkaa piparkakkupuuhiin.

Huom. keskellä seisova triceratops-muotti. Kohta se pääsee käyttöön!

Ensilumi

En ole talvi-ihminen enkä lähtökohtaisesti pidä ollenkaan tästä valkoisesta töhnästä. Viikonloppuna maalla se kuitenkin näytti aika kivalta.

Okei joulu, saat tulla. Kunhan korjaat tämän töhnän pois mahdollisimman pian.

O Tannenbaum

Palasin lapsuuteeni viime viikolla, kun kotiin kantautui vintillä pölyttynyt joulukalenteri noin vuodelta 1989 (?). Vanerista askarteltu vaneripuu on sen verran vankkaa tekoa, että se kestää varmasti vielä useamman joulukuun. 

Koska kalenterin nykyinen omistaja ei osaa vielä lukea, voin paljastaa niiden sisällön: luvassa on muun muassa tarroja, suklaata, pähkinöitä, ilmapalloja ja piparitaikinan leipomista.

Loppuvuoden saasteet

Hesari kirjoitti jokin aika sitten valosaasteen vaikutuksesta ympäristöön. Hurjalta se kyllä näyttää, mutta marraskuussa päivien valoisimmatkaan hetket eivät näytä kovin valoisilta - vaikka naapureilla olisi millaiset valonheittimet. 

Meillä ei ole montaakaan pihavaloa, aurinkokennolla toimivia lyhtyjä ei oikein voi laskea ja muuten talon seinässä olevat valot toimivat liiketunnistimilla. Toimme pihalle siis omat valosaasteemme, vanhasta koirankopista oli hyvä aloittaa.

Tervetuloa joulukuu. Olemme valmiustilassa.

Tiput seinällä

Vihdoin ja viimein mansikkavarkaat pääsivät seinälle. Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika kiva (tiedetään, kuva on huikea ja heiluva malli ei varmasti paranna kokonaiskuvaa). 

Paitsi, että meillä kävi vanhanaikaiset: tapettia tilatessani unohdin laskea, että se pitää kohdistaa. Eli sitä tarvitaan aika paljon enemmän kuin olin ajatellut. Jos vaikka jouluun mennessä saisi nuo oven vierustan raotkin tilkittyä?

Tipurintamalla sen sijaan käydään aika kuumana: keskellä kaupan luomumuna, muut isot á la Karoliina, vasemmanpuoleiset pikkutipujen omaa tuotantoa.

Kahden kimppa

Kaveri, tyttö tai poika, on parasta maailmassa. -Zdeněk Miler

<3

Munajuttuja

Pahoittelut otsikoinnista, en voinut vastustaa.

Remonttirintamalle kuuluu etananvauhdilla tapahtuvia muutoksia. Ennen, kuin uskaltauduin koskemaan mansikkavarkaustapettiin, päätin harjoitella vähän vessan seinillä. Ihan hyvä, että harjoittelin. 

Meni nimittäin vähän väärin päin ja tajusin vasta puolessa välissä, että joitain kuviollisia tapettejahan täytyy tosiaan myös kohdistaa. No, vessasta tuli silti ihan kiva, mummokuosi hakkaa edellisen omituisen boordisekoituksen 10-0.

Sitten otsikon aiheeseen: täällä nimittäin munitaan! Pesästä löytyvät pienet aarteet tuntuvat joka kerta yhtä täydellisiltä ja ihmeellisiltä.

Koska on marraskuu ja pihalla hyvin mutaista, päätin keskittää ajatukseni haaveiluun. Alle kaksi kuukautta ja päivät pitenevät taas, joten aivot voi suunnata jo kevätmoodiin. Suunnittelun voi aloittaa vaikka näillä.

Eiköhän näillä pärjää jouluun saakka.

Pieniä kiireitä ja hyviä tekosyitä

..nimittäin siihen, miksi täällä ei ole tapahtunut mitään.
Sitten viime kerran, asiat nimittäin lähtivät rullaamaan melko vauhdikkaasti.

Ensin tilasin meille alakertaan lattian. Fiksu olisi toki aloittanut vaikkapa kylpyhuoneesta, mutta ehei, lattia, tai oikeastaan lukuisat lattiavariaatiot, pakottivat suuntaamaan lattiaostoksille.

Tarkoituksena oli maalata mäntylauta tummanruskeaksi, mutta kun laudat olivat paikoillaan, olisi tuntunut järjettömältä peittää ne maalilla. Päädyimme Osmo Colorin värittömään lattiavahaan, eikä tätä kyllä ihan heti pois vaihtaisi.

Tiedetään, listat puuttuvat edelleen. Ja se yksi tapetti, ja oikeastaan myös kamina ja pari nojatuolia. Kuvausjärjestelijä ehti asetella kuvaan jotain pinkkiä sekä pajukorin. Niiden merkitys jääköön arvoitukseksi. 

Sillä välin, kun taloutemme toinen aikuinen nikkaroi lattiaa niska limassa, me muut (2 kpl) suuntasimme inspiraatiomatkalle Englantiin.

Piipahdimme muun muassa suosikkipuutarhassani Kew Gardenissa. Kuvan kasvihuone on hieman liian suuri meidän pihaa ajatellen, mutta nuo kukka-asetelmat ovat nerokkaita. Vasemmanpuoleisessa kasvaa fenkolia, oikeanpuoleisessa jonkin sortin juureksia, chilejä sekä tomaatteja.

Keksin myös, että tarvitsemme suihkulähteen. Lattiaa asentanut osapuoli ei ole vielä kovin mieltynyt ajatukseen, mutta pari lummetta ja iloinen liplatus varmaan pehmittävät mielen. Yksisarviset ja kreikkalaistyyliset merenneidot taidamme jättää Twickenhamiin (yllä).

Olen myös aavistuksenverran kateellinen näistä siskopuoleni pihassa tiheäään kasvavista pensaista/puista, jotka peittävät täydellisesti näkymän naapuriin - ympäri vuoden.

Nämä kaksi olivat myös aika söpöjä yhdessä.

Sitten koitti kotiinpaluu ja todellisuus: syksy, miljardi puista tippuvaa lehteä, takapihalla vierailevan siilin ruokkimiseen perehtyminen ja pimeät illat. Chilit yrittävät edelleen tehdä uutta satoa ja ananaskirsikka vihdoin kypsytellä hedelmiään, vaikka lämpötila kipuaa päivälläkin vain muutaman asteen plussan puolelle. 

Eilen ostetut muoviset aurinkokennovalot saavat pihan näyttämään kuitenkin aika kivalta. Ja sinnitteleehän se näköjään vielä ruohosipulikin.

Kadun kuumin piha

Otsikko johtaa harhaan, koska oikeastaan meidän piha on melko viileä ja varjoinen - kiitos talon takana olevan metsikön.

Naapurin lasten mielestä piha on kuitenkin hienoin keksintö miesmuistiin - ilmeisesti lähinnä siksi, että se on vähän suurempi kuin omansa. Ensin lähtivät omenat puusta, aidan yli. Sitten ovikelloa soitti kymmenen ala-asteikäistä tyttöä ja poikaa. 
"Onks teillä kanoja? Saako niitä tulla katsomaan?" 

Kymmenen minuutin kuluttua myös omenapuu oli myös aidan tältä puolelta tyhjä, kanoilla vatsat täynnä apilaa ja keinu, liukumäki ja puumaja testattu ainakin kymmeneen kertaan. Naapurit eivät ole mitenkään järin innokkaasti tuputtautuneet esittäytymään, joten lapsikatras piti lopulta huolen siitä, että tunnemme ainakin kaikista kadun alaikäisistä jokaisen nimeltä.

Onneksi näitä ne ei sentään huomanneet, vielä.

(Niin ja se remontti vai? No, se on osin matkalla tänne! Kolme rullaa tapettia ja alakerran lattia odottavat jo kotiinkuljetusta.)

Pitäkää festarinne

Viikonlopun sosiaalisen median päivityksistä noin 99 prosenttia koskee erästä nimeltä mainitsematonta festaria. Onneksi meillä on paljon parempaakin tekemistä: illan pimentyessä meillä tuijotetaan tipuja. 
Parasta tässä on se, että tipuja ja niiden tuijottajia ruokkijoita voi ihmetellä mukavasti olohuoneen ikkunalta käsin.

Etsi kuvasta muutama tipu.

Ukkonen

Tiiviistä taajama-asumisesta huolimatta luonto tulee täällä lähelle. Takapihalla vierailee jos jonkinmoista kyyhkyä, rastasta, oravaa ja siiliä ja peltikatto pitää huolen siitä, ettei pienikään sade jää huomaamatta. 
Ajattelin sateen ropinan peltikatossa olevan tunnelmallista ja mukavaa. Sitten tuli ukkonen ja rankkasade. Ilotulitusraketteja pelkäävä koira luuli uuden vuoden koittaneen ja on tärissyt viimeiset kaksi yötä tyynyn päällä, rauhoittelun lomassa olemme keskittyneet vetämään sähkölaitteita kilpaa irti seinistä. 

(tässä olisi kiva kuva yöllisistä salamoista, jos olisin jaksanut kaivaa kameran esiin enkä pohtinut sitä, mikä on potentiaalisin kohta salamaniskulle)

Sade on toivottua ja salamoiva taivas vaikuttavan näköinen. Sovittaisiinko silti, että ukkonen jättäisi saapumatta tänä yönä? Tärisevä koirakin on tärissyt tarpeeksi tälle kesälle.